Joulupäivän brunssi: Eggs Benedict

Jouluaatolta jääneet kinkunviipaleet ja kalat jalostuvat uppomunien ja hollandaise-kastikkeen avulla klassiseksi brunssiherkuksi. Kun biscuit-leipäsen tai englantilaisen muffinin päälle asetetaan viipale joulukinkkua, syntyy eggs benedict. Lämmin- tai kylmäsavustettu lohi tai graavilohi toimivat täytteinä benedictin munien merellisessä versiossa, joka tunnetaan ainakin nimillä eggs norvégienne, eggs atlantique ja eggs Hemingway. Henkilökohtainen suosikkini on kinkkuversio – rasvainen lohi, voinen hollandaise ja löysä keltuainen oli jo vähän liikaa.

Biscuitsien ja helpon hollandaisen ohjeet löytyivät Jonas Crambyn Mackor-kirjasta.

Eggs benedict

Eggs benedict

(neljälle, tai uppomunien määrää lisäämällä useammallekin)

Biscuits

• 5 dl vehnäjauhoja
• 1 mm ruokasoodaa
• 1 rkl leivinjauhetta
• 1 tl suolaa
• 100 g kylmää voita
• 2 1/2 dl piimää

Hollandaise

• 3 munankeltuaista
• 1 rkl sitruunamehua
• 1/2 tl suolaa
• 150 g voita
• tabascoa

Uppomunat

• 4 tuoretta munaa
• väkiviinaetikkaa

Lisäksi

• Kinkkua tai lohta

Valmista ensin biscuitsit. Lämmitä uuni 225 asteeseen. Sekoita kuivat aineet monitoimikoneen kulhossa ja lisää kuutioitu voi. Sekoita nopeasti monitoimikoneen puls-toiminnolla. Lisää piimä ja sekoita nopeasti lusikalla (älä liian hyvin). Kumoa tahmea taikina jauhotetulle tasolle ja taputtele varovasti ohuemmaksi. Taita kaksin kerroin ja taputtele taas ohuemmaksi. Toista noin neljästi. Taputtele taikina viimeisellä kerralla noin 3 – 4 sentin paksuiseksi ja leikkaa lasin avulla neljä pyöreää leipästä. Paista uunin keskitasossa 10 – 12 minuuttia.

Valmista hollandaise. Vispaa keltuaisia, sitruunamehua ja suolaa sähkövatkaimella muutaman minuutin ajan. Sulata voi ja valuta keltuaisten joukkoon koko ajan vatkaten. Mausta tabascolla.

Valmista uppomunat. Kiehauta laajassa kattilassa pari litraa vettä. Laske lämpötilaa niin että vesi on enää hiljaa poreilevaan. Lisää pari ruokalusikallista väkiviinaetikkaa. Riko munat pieniin kuppeihin ja tiputa varovasti veteen. Peitä kattila kannella ja nosta kattila pois levyltä. Odota 3 minuuttia ja nosta munat reikäkauhalla talouspaperin päälle.

Kokoa leivät. Aseta biscuit-puolikkaan päälle viipale kinkkua tai lohta, nosta päälle uppomuna ja kaada päälle kastiketta.

Hyvää joulua!

Aurinkoa ensimmäiseen adventtiin: ruotsalaiset sahramipullat

Ruotsalaiset suhtautuvat sesonkileivoksiinsa innolla. Laskiaispullien valtakausi ulottuu tammikuusta laskiaiseen. Joulukauden ykkösherkku taas ovat sahramilla maustetut lucia- eli lussepullat, joiden ansiosta vieno sahramin tuoksu leijailee lehtikioskien ympäristössä marraskuun alusta lähtien. Kotitekoisiin luciapulliin verrattuna paistopisteiden tekeleet ovat tietenkin melko köyhiä esityksiä, joten leivoin ensimmäisen adventin kunniaksi sesongin ensimmäiset sahramipullat. Klassisten, rusinoilla koristeltujen lussekattien lisäksi paistoin pyöreitä pullia, jotka pyörittelin sokerissa.

Lussekatteja ja sokeroituja sahramipullia

Molemmat pullat valmistuvat samasta taikinasta. Taikina on vaivaamaton. Vaivaamisen korvaa pidempi kohottaminen, joten pullat ovat valmiita tarjolle 5 – 6 tuntia projektin alusta. Vaihtoehtoisesti taikinan voi kohottaa yön aikana jääkaapissa, jolloin aamulle jää vain pulliksi pyörittely, viimeinen kohotus ja paisto.

Kauniit pullat syntyvät näillä vinkeillä:

• Kauniin sileiden pullien salaisuus on jännittynyt pinta. Videon vinkit pizzataikinan käsittelyyn toimivat myös pikkupullille.
• Lussekatit on helpointa muotoilla kolmessa vaiheessa. Kun käsittelet palat aina samassa järjestyksessä, ehtii taikina aina sopivasti lepäämään ennen seuraavaa vaihetta. 1) Paloittele taikina ja muotoile palat pikkupulliksi. 2) Rullaa pikkupullat noin 10 cm:n pituisiksi tangoiksi. 3) Pyörittele tangot 25 cm:n pituisiksi ja rullaa S-kirjaimen muotoon.
• Lussekatteja koristavat rusinat kannattaa liottaa kuumassa vedessä, jotta ne eivät kuivu uunissa.
• Lussekattien pinta saa kauniin kiillon, kun jätät munalla voitelemisen väliin ja valelet sen sijaan uunista tulleet katit siirapilla. Sokerista ja vedestä keitetyn siirapin voi maustaa vaikkapa appelsiinin kuorella.

Lussekattien muotoilun ensimmäinen ja toinen vaihe

Lussekatit kohoamassa

Oppini sahramipullien leipomiseen ovat peräisin Martin Johanssonilta.

Sahramipullat (24 kpl)

Sahramiseos:

• 1/2 g sahramia
• 1 tl sokeria
• 1 tl rommia tai muuta väkijuomaa

Taikina:

• 25 g tuorehiivaa
• 250 g kylmää vettä
• 250 g kylmää maitoa
• 200 g sokeria
• 150 g voita
• 3/4 tl suolaa
• 500 g + 350 g vehnäjauhoja

Lussekatteihin lisäksi:

• rusinoita (ja kuumaa vettä)
• 1/2 dl vettä
• 1/2 dl sokeria
• 1 tl raastettua luomuappelsiinin kuorta

Sokeroituihin pulliin lisäksi:

• 25 g voita
• sokeria

Sekoita sahrami, sokeri ja rommi pienessä kupissa ja anna vetäytyä muutaman tunnin ajan tai vaikka yön yli.

Liuota hiiva kylmään veteen. Lisää maito, sokeri, juustohöylällä lastuiksi vuoltu voi, suola ja 500 g jauhoja. Sekoita käsin. Lisää loput jauhot ja sekoita käsin taikinaksi. Peitä kannella tai muovikelmulla ja anna levätä 1,5 – 2 tuntia.

Kumoa taikina jauhotetulle alustalle. Venytä taikina neliöksi ja viikkaa paketiksi. Käännä saumapuoli pöytää vasten, ripottele päälle hieman jauhoja ja peitä muovikelmulla. Kohota noin 1,5 tuntia huoneenlämmössä tai 10 tuntia jääkaapissa.

Pilko taikina 75 gramman paloihin lussekatteja varten tai 60 gramman paloihin pikkupullia varten. Muotoile pullat (katso vinkit yllä) ja aseta levinpaperilla päällystetylle pellille. Peitä keittiöpyyhkeellä ja kohota lähes kaksinkertaisiksi, noin 2 tuntia (tai hieman kauemmin, jos kohotit taikinan jääkaapissa). Jos teet lussekatteja, valmista siirappi keittämällä vettä, sokeria ja appelsiininkuoriraastetta muutaman minuutin ajan. Kaada koristetusinoiden päälle kuumaa vettä ja jätä liottumaan.

Lämmitä uuni hyvissä ajoin 210 asteeseen.

Paina lionneet rusinat lussekattien päihin koristeiksi. Paista pullia uunin keskitasossa 10 – 15 minuuttia, kunnes niiden pinta saa väriä.

Lussekatit: Voitele pullat siirapilla välittömästi nostettuasi ne uunista. Sokeroidut pullat: Jäähdytä pullia keittiöpyyhkeellä peitettynä muutaman minuutin ajan. Sulata sillä välin voi ja kaada sokeria lautaselle. Voitele pullat voisulalla ja pyörittele sokerissa.

Appelsiinisiirapilla valellut lussekatit

Sokeripullia

Alkusyksyn uunipuuro

Kai mustikoita ja nektariineja löytyy vielä? Niistä syntyy nimittäin maistuva uunipuuro alkusyksyn aamuihin. Minä söin mustikka-nektariinipuuroa myös lounaaksi, ja pääsin selittämäään työtovereilleni, että lounaseväänäni ei suinkaan ollut mustikkapiirakkaa. Mustikkainen uunipuuro kieltämättä näyttää aivan mustikkapiirakalta. Makukin on melko mustikkapiirasmainen, vaikka puuro ei sokeria tai vehnää sisälläkään. Makeutta puuro saa täytteen nektariineista ja mantelipäällisen hunajasta. Kaura on tunnetusti terveysruokaa, ja mantelit tuovat annokseen proteiinia ja hyviä rasvoja. Lopputuloksena on siis täyttävä ja herkullinen aamiaispiiras!

Valmistin aiemmin samalla reseptillä myös mansikka-puolukkapuuroa.

Mustikka-nektariiniuunipuuro (neljälle)

• voita vuoan voitelemiseen
• 1 – 2 nektariinia
• 3 dl mustikoita (tuoreita tai pakastettuja)
• 5 dl isoja kaurahiutaleita
• 1 tl leivinjauhetta
• hyppysellinen suola
• 2 munaa
• 5 dl maitoa (tavallinen tai kaura-)
• 1,5 dl manteleita
• 2 rkl hunajaa
• 1 rkl rypsiöljyä

Voitele keskikokoinen uunivuoka voilla. Lohko nektariinit ja levitä vuoan pohjalle. Levitä päälle mustikat.

Sekoita kulhossa kaurahiutaleet, leivinjauhe ja suola. Levitä marjojen päälle uunivuokaan.

Vatkaa munien rakenne rikki ja sekoita maidon kanssa. Kaada hiutaleiden päälle uunivuokaan.

Pilko mantelit karkeaksi rouheeksi. Sekoita sormin hunaja ja rypsiöljy manteleiden kanssa. Ripottele puuron päälle.

Paista 200 asteisessa uunissa 35 - 40 minuuttia.

 

 

Uusin pizzasuosikki: perunaa ja rosmariinia

Hankin jokin aika sitten pizzakiven. Heinäkuun helteet saivat minut kuitenkin välttelemään uuniin lämmittämistä, joten pizzakivi sai odottaa tositoimia tähän viikonloppuun asti. Taikinan tein tuttuun tapaan hapanjuureen. Täytteissäkin luotin suureksi osaksi vanhoihin suosikkeihin, mutta kokeilin uutena myös raakaa perunaa pizzan päällä – herkullisin tuloksin. Valmistan peruna-rosmariinipizzaa varmasti myös jatkossa.

Peruna-rosmariinipizza (1 pizza)

• 1 pizzapohja
• 1 rkl oliiviöljyä
• 3 - 5 raakaa perunaa kuorineen
• 3 rosmariinin oksaa
• 50 g feta-juustoa
• mustapippuria
• sormisuolaa

Voitele pizzapohja oliiviöljyllä. Leikkaa perunasta ohuita siivuja ja päällystä pizzapohja perunalla. Nypi rosmariinista lehdet ja hienonna hieman pienemmäksi. Ripottele pizzalle. Murusta fetajuusto pizzan päälle. Jauha mustapippuria ja ripottele sormisuolaa. Paista 275 asteisessa uunissa pizzakivellä tai esilämmitetyllä pellillä.

Matkalla uuniin

Sorbettikesä

Jäätelökoneeni pyörittää säännöllisesti jäätelömassaa, kun taas sorbettien tekeminen on jäänyt vähemmälle. Viime viikolla valmistamani nektariinisorbetin ihanuus sai minut katumaan aiempaa sorbettien väheksyntääni. Tämän jälkeen pakastimeen onkin ilmestynyt jo kotitekoista luumusorbettia ja kuohuviinillä maustettua mansikkasorbettia. Näistä kumpikaan ei kuitenkaan noussut aivan unelmanpehmeän ja lempeän nektariinisorbetin tasolle. Tässä siis nektariinisorbetin resepti ja lupaus jatkaa sorbettikokeita.

Resepti perustuu Linda Lomelinon aprikoosisorbetin reseptiin, joka löytyy kirjasta Lomelinos glass.

Nektariinisorbetti

• 4 - 5 kypsää nektariinia (500 g ilman kiviä)
• 1 1/2 dl vettä
• 1 1/2 del sokeria
• 1/2 - 3/4 rkl amarettoa (mantelilikööriä)

Halkaise nektariinit ja poista kivet. Pilko kattilaan ja lisää vesi. Keitä 5 – 10 minuuttia, kunnes hedelmät ovat pehmenneet. Lisää sokeri ja keitä vielä minuutin ajan, kunnes sokeri on sulanut. Anna jäähtyä.

Soseuta nektariinit. Jäähdytä jääkaapissa täysin kylmäksi.

Sekoita amaretto kylmään hedelmäsoseeseen ja valmista sorbetiksi jäätelökoneessa.

Mites muilla, jäätelö- vai sorbettikesä?

Avokado-mansikkavoileipä

Mansikka-aikana viipaloin mansikoita myös leivän päälle. Mansikkavoileipä vaikkapa kevyelle kesälounaalle syntyy näin: Ota viipale hyvää leipää, esimerkiksi edellisen postauksen ruisvuokaleipää. Muussaa leivälle avokadoa ja pirskota päälle hieman limeä ja hyvää oliiviöljyä. Ripottele päälle chilihiutaleita. Viipaloi päälle muutama mansikka. Nauti!

Idea löytyi kirjasta Fest med systrarna von Sydow.

Vuokaleipä ruisjuurella ja kokonaisilla ohranjyvillä

Lempileivässäni maistuu ruis ja ohra sekä perinteiset leipämausteet fenkoli ja anis. Ruisjuuri tekee mausta miedosti happaman ja parantaa leivän säilyvyyttä. Rapea kuori ja kokonaiset ohranjyvät tuovat sopivasti purutuntumaa. Kokonaisia ohranjyviä sisältävän leivän sanotaan myös pitävän verensokerin tasaisena pitkään – erinomaista aamiaisleipää siis. Paitsi aamiaisleiväksi, lempileipäni sopii myös ruokaisempien voileipien pohjaksi, esimerkiksi tanskalaishenkisten sillivoileipien alustaksi.

Ohranjyväleipää ei varsinaisesti voi kutsua nopeatekoiseksi. Leivän tekeminen on syytä aloittaa kaksi päivää ennen aiottua syömisajankohtaa. Valmistamisessa ei kuitenkaan ole mitään monimutkaista. Ensimmäisen päivän iltana ruisjuuri ruokitaan ja ohranjyvät kiehautetaan. Leipä leivotaan seuraavana päivänä ja jätetään vielä jäähtymään ja tekeytymään yön yli.

Ohjeella syntyy kaksi vuokaleipää (1,5 litran vuoissa). Pakastan yleensä toisen leivistä valmiiksi viipaloituna. Näin leipää on helppo sulattaa tarpeen mukaan suoraan leivänpaahtimessa. Leipä on tuoreena melko tahmaista leikattavaa, joten odotan viipaloimisen ja pakastamisen kanssa usein vielä ylimääräisen päivän. Siihen asti säilytän leivän keittiöpyyhkeeseen käärittynä. Toisen leivän säilytän keittiöpyyhkeessä siten, että käytän kantapalaan "korkkina" ehkäisemässä leikkauspinnan kuivumista. En siis syö kantapalaa vaan painan sen leikkauspintaa vasten ennen kuin käärin leivän pyyhkeeseen.

Ohje on alunperin Saltå Kvarnin leipurimestarilta Manfrediltä.

Ruisvuokaleipä kokonaisilla ohranjyvillä (2 leipää)

Päivä 1:

• 50 g ruisjuurta
• 400 - 450 g vettä (45 asteista, jos ei ole hellekelit)
• 300 g ruisjauhoja

• 200 g kokonaisia ohranjyviä
• 400 g vettä

Päivä 2:

• 100 g ruisjauhoja
• 50 - 100 g vettä (45 asteista, jos ei ole hellekelit)

• 100 g vettä (45 asteista, jos ei ole hellekelit)
• 200 g ruisjauhoja
• 200 g vehnä- tai spelttisihtijauhoja
• 20 g hienoa merisuolaa
• 80 g (tai vähemmän) hunajaa
• 1 tl kokonaisia fenkolin siemeniä
• 1 tl kokonaisia aniksen siemeniä (karkeasti morttelissa jauhettuna)

Päivä 1:

Sekoita ruisjuuri, 400 g vettä ja ruisjauhot. Vatkaa tasaiseksi. Lisää tarpeen vaatiessa loput 50 g vedestä. Sopiva koostumus on hitaasti valuva: vedettyäsi vispilään taikinan läpi valuu taikina hitaasti takaisin paikalleen. Peitä juuri kannella tai muovikelmulla ja jätä lepäämään yön yli.

Keitä ohranjyviä ja vettä 5 minuuttia. Jätä jäähtymään kannen alle.

Päivä 2:

Ota 50 g yön aikana herännyttä hapanjuurta talteen tulevia leivontakertoja varten. Lisää loppuun juureen 100 g ruisjauhoja ja 50 - 100 g vettä. Esitaikinan on taas oltava hitaasti valuvaa. Kohota peitettynä, kunnes esitaikina on suklaamoussemaisen huokoista. Helteellä tähän menee noin 2 tuntia, muuten noin 3.

Lisää valmiiseen esitaikinaan ohranjyvät vesineen, vesi, jauhot, suola, hunaja ja mausteet. Sekoita usean minuutin ajan. Kohota peitettynä tunnin ajan.

Voitele kaksi 1,5 litran vuokaa. Jaa taikina vuokiin ja tasoita pinnat. Ripottele hieman ruisjauhoja leipien pinnalla ja kohota peitettynä, kunnes leivät ovat kohonneet 2 cm. Tähän menee tunti lämpimällä säällä, kylmällä pari tuntia.

Pistä uuni hyvissä ajoin lämpenemään 250 asteeseen. Aseta tyhjä pelti aslimmalle tasolle ja ritilä sen yläpuolelle.

Nosta leivät uuniin ritilälle ja kaada 1 dl kylmää vettä pellille (tai pari jääpalaa). Paista 10 minuuttia ja laske sitten lämpötila 175 asteeseen. Paista vielä 1,5 tuntia. Laske lämpötilaa entisestään, jos leivät tummuvat liikaa. Valmiin leivän sisälämpötilä on 98 astetta.

Kumoa leivät vuoista ja jäähdytä keittiöpyyhkeen alla seuraanvaan päivään.

Clafoutis eli ranskalainen kirsikkapannukakku

Olen innostunut pannareista. Glorian ruoka ja viini -lehden ohjeella syntyi savulohipannukakku illallispöytään. Joy the Bakerin innoittamana kasasin aamiaispannukakun päälle kanelisokerissa pyöriteltyjä mansikoita ja pensasmustikoita. Opin uuden termin: Dutch baby. Nyt viimeisimpänä valmistin kesäloma-aamiaiselle kirsikoilla täytetyn clafoutis-pannukakun. Uusia suosikkipannukakkujani yhdistää kaksi asiaa: uunivuokana toimii valurautapannu, ja pannukakkutaikinassa on perinteiseen verrattuna enemmän munaa (ja vähemmän maitoa).

Pannukakussani on kaksi kerrosta: kiinteä pohjakerros ja vanukasmainen päälikerros.

Clafoutis-pannukakussa pannun pohjalle aseteltujen kirsikoiden päälle kaadetaan makea pannukakkutaikina. Kirsikat voi käyttää kivineen. Syöjiä on toki syytä varoittaa asiasta, ja samalla voi kokki kertoa, että kivet on jätetty poistamatta maun, ei suinkaan laiskuuden, takia. Kirsikan kivien nimittäin kerrotaan tuovan pannukakkuun karvasmantelin makua. (Täytyy kyllä sanoa, että en huomannut karvasmantelin makua, joten ehkä sitä ei ehjistä kivistä näin lyhyessä paistossa kovin paljon irtoa.)

Paistaessa kirsikkapannukakkuun muodostui hauskasti kaksi kerrosta, jotka kuvassakin näkyvät. Melko kiinteän pohjakerroksen päällä on ihanan vanukasmainen kerros kirsikkasattumilla. Molemmat kerrokset ovat herkullisia, joten teen varmasti kirsikkapannaria toistekin!

Speltti-clafoutis kirsikoilla

• 5 dl kirsikoita
• 3 munaa
• 1 dl sokeria
• 2 tl vaniljasokeria
• 1,5 dl spelttisihtijauhoja
• 2 dl maitoa
• 1 rkl sulatettua voita
• voita pannun voitelemiseen
• tomusokeria tarjoiluun

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Voitele valurautapannu voilla. Levitä kirsikat yhteen kerrokseen pannun pohjalle.

Vatkaa munia muutaman minuutin ajan. Lisää sokerit ja jauhot ja vatkaatasaiseksi. Lisää maito ja vatkaa tasaiseksi. Lisää vielä sulatettu voi. Kaada taikina kirsikoiden päälle.

Paista pannukakkua 30 - 40 minuuttia, kunnes keskusta on kiinteä. Ripottele hieman jäähtyneen pannukakun pinnalle tomusokeria ja tarjoa.

Neljän ainesosan mansikkajäätelö

Tein viime kesänä usein neljän ainesosan mansikkajäätelöä. Niin syntyi peli nimeltään "Arvaa mansikkajäätelön ainekset". Sitä pelattiin taas muutama viikko sitten, kun kesän ensimmäistä mansikkajäätelösatsia oli maistelemassa yksi ensikertalainen. Lopputulos oli sama kuin aina ennenkin: mansikka ja kerma osuivat heti oikeaan, kun taas sitruunamehun ja kondensoidun maidon keksiminen vaati useita vihjeitä.

(Peliä voisi pelata myös kaupan jäätelöiden huomattavasti pidemmillä ainesosaluetteloilla. Veikkaanpa tosin, että kilpailijat väsyisivät arvailuun melko pian. Kemikaalicocktail raportoi, että mansikkakermajäätelöstä ei välttämättä löydy kermaa mutta monenmoista muuta senkin edestä.)

Jäätelöä aidoista aineksista

Ohje neljän ainesosan mansikkajäätelöön on peräisin ruotsalaisbloggaaja Linda Lomelinon Lomelinos glass -jäätelökirjasta (suosittelen!). Ohje on superhelppo ja valmistus onnistuu niin jäätelökoneella kuin ilmankin.

Mansikkakermajäätelöä

Mansikkajäätelö

• 250 g mansikoita
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 prk (400 g) makeaa kondensoitua maitoa (kannattaa viilentää jääkaapissa etukäteen)
• 2,5 dl kuohukermaa

Perkaa ja paloittele mansikat. Soseuta sitruunamehun kanssa. Sekoita mansikkasose ja kondensoitu maito keskenään.

Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi ja sekoita mansikkasoseen kanssa. Viilennä seos tarvittaessa jääkaapissa (eli jos et viilentänyt kondensoitua maitoa etukäteen).

Valmista jäätelökoneessa. Kun jäätelökone on tehnyt työnsä, kauho jäätelö pakastimessa kylmennettyyn astiaan ja nosta pakkaseen kovettumaan.

(Valmistus ilman jäätelökonetta: Linda Lomelinon kirjassa mansikkajäätelö valmistetaan jäätelökoneessa, ja niin minäkin useimmiten teen. Olen kuitenkin päässyt yhtä hyvään tulokseen myös pakastimen ja sähkövatkaimen avulla. Vatkasin vain jäätelömassaa kolmeen otteeseen jäätymisen aikana, ensimmäisen kerran reilun tunnin kuluttua pakastamisen alusta ja sen jälkeen kahteen kertaan noin tunnin välein. Tuolla kertaa jäätelön maistelu jäi seuraavaan aamuun, mutta jäätelö olisi ollut syömävalmista jo pian viimeisen vatkaamisen jälkeen.)

Mansikkasose ja kondensoitu maito

Cashew, kaura ja kardemumma (x2)

Kaurahiutaleet taipuvat moneksi. Viimeikoina olen useampaankin otteeseen yhdistänyt kauran pähkinöiden, siementen ja juuri jauhetun kardemumman kanssa terveelliseksi ja maistuvaksi aamiaiseksi. Puolukkainen kaura-ruisuunipuuro paistuu reilussa puolessa tunnissa viikonlopun aamiais- tai brunssipöytään. Etukäteen valmistetusta granolasta taas riittää moneen arkiaamiaiseen.

Uunipuuro 2014.

Baked oatmeal eli uunissa paistettu kaurapuuro valmistuu nimensä mukaisesti uunin lämmössä. Melko kaukana kuitenkin ollaan perinteisestä riisiuunipuurosta ja ohrauunipuurosta. Ehkä parempi suomennos olisikin paistettu puuro? Marjoilla maustettu uunikaurapuuro on kuin puuron, pannarin ja marjapiirakan risteytys. Uunikaurapuuro ei sisällä sokeria tai vehnää, ja on siis puuromaisen terveellinen, pähkinöiden ja siemenien ansiosta terveellisempikin. Munan ansiosta puuron rakenne on pannarimaisen leikattava, ja pohjalla piilottelevat marjat tuovat mieleen marjapiirakan. Kokonaisuuden kruunaa hunajalla makeutettu pähkinäpäällys. Puolukkaiseen suosikkiuunipuurooni tulee kauran lisäksi ruishiutaleita.

Granola on paahdettua mysliä. Kaurahiutaleet ja sattumat sekoitetaan rasvan ja makeutuksen kanssa, minkä jälkeen seos levitetään uunipelleille ja kuivatetaan uunissa. Terveellisyysaste määräytyy rasvan ja makeutuksen laadun ja määrän mukaan. Minun versiooni tulee maltillinen määrä rypsiöljyä ja hunajaa.

Kuvassa puolet granola-annoksesta.

Käytän sekä uunipuuroon että granolaan isoja kaurahiutaleita. Ruotsissa isot kaurahiutaleet ovat normi ja pienet usein suomalaiserikoisuus. Pidän myös enemmän isoista kaurahiutaleista, koska niissä on kypsinäkin rakennetta, mutta tämä on tietysti makuasia. Uunikaurapuuron nesteenä olen menestyksellä käyttänyt sekä tavallista että kauramaitoa. Muutkin maidot varmasti soveltuvat. Molempien ohjeiden pähkinöitä ja siemeniä voi vaihdella maun mukaan, ja jäähtyneeseen granolaan voi halutessaan sekoittaa kuivattuja hedelmiä tai marjoja.

Mansikka-puolukkauunipuuro (neljälle)

• voita vuoan voitelemiseen
• 200 g mansikoita (pakastettuja tai tuoreita)
• 200 g puolukoita (pakastettuja tai tuoreita)
• 2,5 dl isoja kaurahiutaleita
• 2,5 dl ruishiutaleita
• 1 tl leivinjauhetta
• hyppysellinen suolaa
• 1 tl jauhettua kardemummaa
• 2 munaa
• 5 dl maitoa
• 1 tl vaniljauutetta
• 0,75 dl cashew-pähkinöitä
• 0,75 dl auringonkukansiemeniä
• 1 rkl hunajaa
• 1 rkl rypsiöljyä

Voitele keskikokoinen uunivuoka voilla, ja levitä marjat vuoan pohjalle.

Sekoita kulhossa kaura- ja ruishiutaleet, leivinjauhe, suola ja kardemumma. Levitä marjojen päälle uunivuokaan.

Vatkaa munien rakenne rikki ja sekoita maidon ja vaniljauutteen kanssa. Kaada hiutaleiden päälle uunivuokaan.

Pilko cashew-pähkinät karkeasti. Sekoita sormin hunaja ja rypsiöljy pähkinöiden ja siementen sekaan. Ripottele puuron päälle.

Paista 200 asteisessa uunissa 35 - 40 minuuttia.

Luksusaamiaisella granola nautitaan kaakaonibsien ja tuoreiden marjojen kannsa ja turkkilainen jukurttikin maustetaan vaniljalla.

Kardemummainen granola

• 10 dl kaurahiutaleita
• 1 dl kauraleseitä
• 1 dl cashew-pähkinöitä
• 1 dl manteleita
• 1 dl kurpitsansiemeniä
• 0,5 dl seesaminsiemeniä
• 1 tl jauhettua kardemummaa
• 0,5 dl rypsiöljyä
• 0,5 dl hunajaa
• 0,5 dl vettä
• 1 rkl vaniljauutetta

Pilko päkinät ja mantelit karkeasti. Sekoita kulhossa kuivat aineet.

Lämmitä rypsiöljyä, hunajaa, vettä ja vaniljauutetta kattilassa sen verran, että hunaja sulaa. Kaada seos kuivien aineiden joukkoon ja sekoita.

Levitä kahdelle uunipellille ja paahda pelti kerrallaan 150 asteisessa uunissa puoli tuntia. Sekoita 10 minuutin välein.

Arkiaamiaisen maustettu jukurtti syntyy sauvasekoittimen avulla banaanista, pakastemarjoista ja maustamattomasta jukurtista tai piimästä.

Raparperisiirappia limellä ja sitruunaruoholla

Ruotsalaiset ovat aina vähän edellä. Muodissa ja kasvukausissa. Kaupoissa jo näkyvää ruotsalaista uutta perunaa en ole vielä ostanut, mutta raparperisesongista nauttimisen aloitin heti ensimmäisten varsien ilmestyttyä tukholmalaisruokakauppoihin. Raparperikauden alussa kannattaakin olla hereillä ja hyödyntää nuorten varsien kauniin punainen väri.

Ensimmäiset ostamani raparperinvarret päätyivät perinteiseen raparperikiisseliin, mutta seuraavana totetuslistalla oli uudesta Soda, lemonad och snacks -kirjasta bongaamani raparperi-lime-sitruunaruoholimu. Tove Nilssonin limukirja esittelee muutaman eri keinon kuplivan juoman aikaansaamiseksi. Raikas raparperilimu syntyy niistä yksinkertaisimmalla, sekoittamalla siirapiksi keitettyä raparperia kuplaveteen.

Nuorista raparperinvarsista syntyy kauniin vaaleanpunaista limua.

Lime ja sitruunaruoho osoittautuivat mainioiksi makupareiksi raparperille. Lopputuloksena oli äärimmäisen raikas juoma, jota kulauttaa helposti kurkkuunsa useammankin lasillisen. Limun lisäksi siirappia voi tietysti käyttää muuhunkin, vaikkapa raparperisangriaan. Voin myös kuvitella käteeni raparpericocktailin, jossa sekoitustikkuna toimii sitruunaruohon palanen.

Käytän lasilliseen limua kaksi ruokalusikallista siirappia.

Valmistin raparperisiirapin Soda, lemonad och snacks -kirjan reseptillä. Jätin tosin pois ainesosalistassa mainitun puolikkaan teelusikallisen sitruunahappoa, koska sitä ei mainittu reseptin työvaiheissa ja koska en ole täysin vakuuttunut sitruunahapon tarpeellisuudesta. Kirjan mukaan siirappi säilyy jääkaapissa 4 - 6 viikkoa. Siirappi on hyvää niin kauan kuin se tuoksuu raikkaalta eikä näkyvissä ole käymisen aiheuttamia kuplia.

Raparperi-lime-sitruunaruohosiirappi

• 1 sitruunaruoho
• 500 g raparperia
• 4,5 dl sokeria
• 4 dl vettä
• 2 dl limemehua (noin 6 limeä)

Hakkaa sitruunaruohoa veitsen tylpällä puolella tai morttelilla. Siivuta sitruunaruoho. Pese raparperi hyvin, mutta älä kuori. Pilko myös raparperi. Keitä sitruunaruohoa, raparperia, sokeria ja vettä noin 5 minuuttia, kunnes raparperi on pehmeää. Nosta kattila hellalta ja anna jäähtyä puhtaalla keittiöpyyhkeellä peitettynä.

Sekoita limemehu jäätyneeseen raparperikeitokseen. Valuta ensin siivilän ja sitten harson läpi. Kaada puhtaisiin lasipulloihin ja säilytä jääkaapissa.

Ensin jääpalat, sitten siirappi ja lopuksi kuplavettä.

Strawberry cheesecake -muffinit

Nyt valoisten aikojen koitettua ja muutosta selviydyttyämme riittäisi kuvia ja reseptejä enemmän kuin ehdin blogata. Pääsiäisbrunssin herkkujakin on vielä bloggaamatta! Palataan siis pääsiäissunnuntaihin, jolloin leivoin mansikkajuustokakkumuffineja eli -muffinsseja eli -kuppikakkuja eli cupcakeseja.

Vaniljaisen muffinin sisällä piilottelee juustokakkusydän ja puolikas mansikka.

Päällepäin strawberry cheesecake -muffinit näyttävät melkein kuorruttamattomilta vaniljakuppikakuilta. Vain pieni kellertävä kohta kertoo pinnan alla piilottelevasta tuorejuustosydämestä. Maultaan muffinit ovat makeita ja vaniljaisia, ja mansikka ja tuorejuusto tuovat niihin raikkautta. Muffinit todettiinkin herkullisiksi: kaikki kaksitoista muffinia katosivat neljään suuhun pääsiäissunnuntain House of Cards -maratonin aikana.

Aika vakuuttavasti italialaiset luomumansikat oli pakattu.

 Inspiraation muffineihin antoivat käsiini saamani luomumansikat, jääkaapin tuorejuusto- ja ricottajämät (käytin molempia 75 grammaa) sekä tämä ja tämä resepti.

Strawberry cheesecake -muffinit (12 kpl)

Muffinitaikina:

• 125 g voita (huoneenlämpöistä)
• 2,5 dl sokeria
• 2 munaa
• 4 dl vehnäjauhoja
• 1,5 tl leivinjauhetta
• 1,5 dl maitoa
• 1 tl vaniljauutetta (tai 2 tl vaniljasokeria)

Juustokakkutäyte:

• 150 g tuorejuustoa
• 1 munankeltuainen
• 3 rkl tomusokeria

Lisäksi: 6 tuoretta mansikkaa

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri keskenään. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja vaniljauute maitoon. (Mikäli käytät vaniljasokeria vaniljauutteen sijaan, vaahdota se voin ja sokerin kanssa.) Sekoita taikinaan ensin puolet jauhoista, sitten puolet maidosta, loput jauhot ja viimeiseksi loppu maito. Sekoita hyvin mutta älä ylimääräistä. Vuoraa 12-paikkainen muffinipelti muffinivuoilla ja jaa taikina vuokiin.

Paina puolikas mansikka kuhunkin vuokaan.

Valmista juustokakkutäyte sekoittamalla tuorejuusto, keltuainen ja tomusokeri tasaiseksi. Lusikoi täyte muffinivuokiin mansikoiden päälle.

Paista noin 25 - 30 minuuttia, kunnes muffinit ovat pinnaltaan kullanruskeita.

Mansikoita!

Tuorejuustotäyte lusikoidaan muffinien pinnalle, mutta painuu taikinan sisään muffinien noustessa uunissa.

3 + 1 totuutta amerikkalaisista pannukakuista

1) Parhaat amerikkalaiset pannukakut syntyvät reseptillä, jonka löysin kauan sitten Jensenin kiusaus -blogista. Uunittomassa pariisilaisasunnossa päätin suosikkipuuhani leipomisen korvikkeena nousta amerikkalaisten pannukakkujen mestariksi. Tuolloin testaamistani resepteistä parhaaksi osoittautui tämä Hanna Jensenin alunperin MeNaiset-lehdestä nappaama ohje. En nyt ole muutamaan vuoteen muita reseptejä kokeillutkaan. Kuten jo vanhassa blogissani tilitin, ohjeen parhaus perustuu pulskaan lopputulokseen ja helppoon valmistamiseen (ei sisällä valkuaisvaahtoa tai muuta kikkailua).

Reseptillä tulee 4 - 6 keskikokoista pannukakkua eli sopivasti kahdelle syöjälle.

Amerikkalaiset pannukakut (4 – 6 keskikokoista pannukakkua)

• 2 dl jauhoja
• 1 tl tummaa sokeria
• 1/2 tl suolaa
• 3/4 tl leivinjauhetta
• 1/2 tl soodaa
• 1 muna
• 2 1/4 dl piimää (tai filmjölkiä Ruotsissa)
• 2 rkl voisulaa

Sekoita kuivat aineet kulhossa. Vatkaa muna toisessa kulhossa vaahdon kaltaiseksi ja lisää siihen piimä ja voisula.

Yhdistä kuivat aineet ja piimäseos. Älä sekoita liikaa. Taikinan tulee olla lusikalla nostettavaa, melkein puuromaista.

Paista voissa. Paras lopputulos tulee valurautapannussa hitaasti paistamalla.

2) Amerikkalaiset pannukakut eivät välttämättä vaadi sattumia, mutta toisinaan ne ovat paikallaan. Joskus viitisen vuotta sitten oli olemassa Wikipedian-kanssa kilpailemaan pyrkinyt sivusto, joka kai erosi Wikipediasta siten, että vain artikkelin nimetty asiantuntijakirjoittaja sai muokata tekstiä muiden kommenttien perusteella. Ensimmäinen (ja ainut?) tuolla sivustolla lukemani artikkeli käsitteli amerikkalaisia pannukakkuja. Artikkelista opin, että pannukakkujen sattumia ei tule sekoittaa taikinaan. Suklaapalat painuvat kulhon pohjalle ja päätyvät kaikki viimeiseen pannukakkuun ja pakastemustikat värjäävät taikinan siniseksi. Sattumien tasainen jakautuminen ja pannukakkujen kaunis ulkomuoto valmistetaan lisäämällä sattumat pannukakkuihin vasta pannulla. Todellinen hifistelijä peittelee vielä suklaapalat, jotta ne eivät pääse palamaan pannukakun kääntämisen jälkeen. Kuvat havainnollistavat.

Sattumat asetellaan pannulle lusikoituun taikinaan..

...ja veitsenkärjellä tai lusikalla levitetään taikinaa suklaapalojen päälle. Kuplat kertovat pannukakun olevan valmis käännettäväksi.

3) Tumma suklaa on klassikko pannukakuissa, mutta henkilökohtaiseksi suosikikseni nimeän mansikka-valkosuklaapannukakut. Mansikka-valkosuklaapannukakut nousivat tietoisuuteeni ollessaan päivän erikoisuus pariisilaisessa Breakfast in America -dinerissa. Parhaita!

Mansikat + valkosuklaa = <3

4) Parhailta amerikkalaiset pannukakut maistuvat suolaisen voin ja makean vaahterasiirapin kanssa. Tämänkin opin Breakfast in Americasta, jossa tosin pannukakkujen hintaan kuuluu vain voipala ja ällö pannukakkusiirappi. Eurolla sai onneksi aitoa vaahterasiirappia. Valitse aina vaahterasiirappi pannukakkusiirapin sijaan!

Voi + vaahterasiirappi = <3

Näkkileipä vehnäjuureen

Näkkileivän leipominen on helppoa ja nopeaa, sillä vaivaamista ja kohottamista ei tarvita. Tämä pätee myös hapanjuurinäkkäriin. Ennakointia toki tarvitaan edellisenä iltana ruokitun hapanjuuren verran, mutta muuten näkkileipä syntyy nopeasti. Vaikeinta näkkileivän leipomisessa on taikinan kaulitseminen kyllin ohueksi. Liian paksuiksi jääneet kohdat eivät ehdi kuivua paiston aikana. Huhujen mukaan pastakone on oiva apu, mutta kaulinkin toimii riittävän hyvin.

Näkkileipä on valmis hieman väriä saatuaan.

Tämänhetkinen suosikkinäkkärini on yksinkertainen vehnänäkkäri, joka syntyy vehnäjuuresta, vehnäjauhosta, grahamjauhosta, suolasta ja ruokasoodasta. Ohut ja rapea näkkäri voin kanssa nautittuna on riippuvuutta aiheuttavaa. Resepti on peräisin Olof Jönssonin kirjasta Knäckebröd: En bok om livets hårda.

Jäähtyneet näkkileipälevyt on helppo katkoa sopiviksi paloiksi.

Resepti vaati 200 grammaa hapanjuurta, joten sekoita leipomista edeltävänä iltana 50 grammaa hapanjuurta, 100 grammaa vehnäjauhoja ja 100 grammaa vettä ja jätä yöksi huoneenlämpöön. Ota ennen leipomista talteen 50 grammaa hapanjuurta seuraavia leipomiskertoja varten.

Näkkileipä vehnäjuureen

• 200 g vehnähapanjuurta
• 60 g vehnäjauhoja
• 25 g grahamjauhoja
• 3 1/2 maustemitallista suolaa
• 1/2 maustemitallinen ruokasoodaa

Sekoita kaikki ainekset jäykäksi taikinaksi ja anna levätä muutaman tunnin ajan. Taputtele sitten taikina käsin littanaksi ja jaa 4 - 6 osaan. Kauli pala kerrallaan ohueksi levyksi. Tee haarukalla reikiä näkkileipään ja paista 275 asteessa. Seuraa paistumista tarkasti, jotta leipä ei pääse mustumaan. 

Vehnänäkkäri maistui yhtenä pääsiäisbrunssin leipävaihtoehdoista. Etualan ruis-ohraleipä on myös noussut suosikiksi. (Bongaa tipu!)

Porkkanaa ja parsakaalia tortillan täytteenä?

Texmex-illat ovat usein melko lihaisia. Pitkään oluessa ja mausteissa haudutettu liha vaan toimii tacotäytteenä niin hyvin. Olen kuitenkin pyrkinyt kasvattamaan reseptikokoelmaani myös kasvistäytteiden osalta, koska kasvikset ovat hyviä ja kasvissyöjät kamuja. Viime sunnuntaina jääkaapin sisältö, Taco Mexican Style -kirjauutuuden reseptit ja vieraaksi saapunut kasvissyöjäkaveri kohtasivat porkkana- ja parsakaalitacoille otollisella tavalla.

Kuvan kappale lähti takaisin kirjastoon ja Taco Mexican Style löytyy kirjaostoslistaltani. Monta reseptiä odottaa vielä kokeilua!

Sekä porkkana-halloumitacot että parsakaali-pekaanipähkinätacot osoittautuivat erinomaisiksi. Vastaanotto oli aivan yhtä ihastunut kuin kaikkein mureimmilla possutacoillamme. Porkkanatäyte oli nelihenkisessä seurueessamme kahden syöjän suosikki, samoin parsakaalitäyte. Suosittelenkin molempien kokkaamista! Porkkana-halloumitäyte on chipotle-chilijauheen ansiosta melko tulinen, kun taas parsakaali-pekaanipähkinätacojen mausteisuusaste riippuu täysin lisäkkeistä. Meillä oli tarjolla kahta erilaista tomaattisalsaa, guacamolea ja ranskankermaa, joiden avulla jokainen sai koostaa makunsa mukaiset tacot. Ohjeessa suositeltiin parsakaalitacoihin myös parmesaanilastuja, mutta tämä vinkki muistui mieleeni vasta ruokailun jälkeen. Seuraavalla kerralla täytyy kokeilla tätäkin! Täytteet kokosimme pienten vehnätortillojen väliin.

Molemmat ohjeet ovat peräisin ruotsalaisen Malin Erikssonin Taco Mexican Style -kirjasta (på svenska) hyvin pienin muokkauksin. Jos tarjolla on molempia täytteitä, riittää ruokaa kuudelle. Neljältä syömäriltä jäi seuraavalle päivälle täytteet munakasrulliin.

Porkkana-halloumitäytteen kanssa kuvassa on minttuhyytelöpurkkiin piiloutunut salsa roja.

Porkkana-halloumitacot

• 500 g porkkanoita
• 1/2 hopeasipuli
• 150g halloumia
• 1 rkl ruokaöljyä
• 1 pienen luomusitruunan kuori
• 1/2 rkl sitruunamehua
• 1 tl chipotle-chilijauhetta
• 1/2 tl kuivattua oreganoa
• 1/2 tl suolaa
• 2 rkl kurpitsansiemeniä

Kuori porkkanat ja pilko ohuiksi tikuiksi. Hienonna hopeasipuli. Kuutioi halloumi.

Kuumenna öljy paistinpannussa. Kuullota porkkanaa ja sipulia muutama minuutti. Lisää halloumi, sitruunankuori ja -mehu, mausteet, suola ja kurpitsansiemenet. Anna kaiken lämmetä.

Parsakaali-pekaanipähkinätäytteestä löytyy myös keltaisia rusinoita.

Parsakaali-pekaanipähkinätacot

• 400 g parsakaalia suupaloina
• 50 g karkeasti rouhittuja pekaanipähkinöitä
• 1/2 dl kermaa
• 1/2 dl keltaisia rusinoita
• 1/2 tl suolaa

Keitä parsakaalia muutama minuutti, tai kunnes se pehmenee hieman mutta on yhä napakkaa.

Paahda pekaanipähkinät kuivassa paistinpannussa. Lisää kerma, rusinat ja keitetty parsakaali. Keitä kokoon muutama minuutti ja mausta suolalla.

Kaksi salsaa ja paistinpannun salaisuus

Kirjastosta lainaamani kirjauutuus Taco Mexican Style pääsi kokeiluun viikonloppuna. Valmistin sunnuntain vegetacojen seuraksi kaksi erilaista tomaattisalsaa kirjan ohjeilla. Pääraaka-aineet olivat molemmissa salsoissa samat: tomaatti, hopeasipuli ja jalapeño. Lopputuloksena oli kuitenkin kaksi hyvin erilaista salsaa. Molempien salsojen reseptit löytyvät postauksen lopusta.

Vasemmalla salsa rojan raaka-aineet, oikealla pico de gallon. Molempiin salsoihin tuli myös suolaa.

Salsa roja on paahdetuista tomaateista valmistettu, soseutettu salsa. Paahtamisen ansiosta salsa roja on täyteläisen makuinen. Meksikossa salsa roja paahdetaan comal-savipannussa ja hienonnetaan molcajete-morttelissa, mutta salsan valmistaminen onnistuu erinomaisesti pohjoismaisessakin keittiössä. Minä paahdoin kuumassa valurautapannussa ensin puolitetut tomaatit ja sen jälkeen muut ainekset. Reseptin mukaan ainekset voi myös paahtaa kerralla 220 asteisessa uunissa tai niitä voi kuullottaa pannussa keskilämmöllä muutaman minuutin. Salsan soseuttaminen sujuu esimerkiksi sauvasekoittimella.

Salsa rojaa (vasemmalla) varten tomaatit, chili ja sipulit paahdetaan uunissa tai pannulla ja soseutetaan. Pico de galloon (oikealla) lähes samat ainekset on pilkottu tuoreina.

Pico de gallo on muodostunut texmex-iltojemme vakiosalsaksi, jota löytyy pöydästä lähes joka kerta. Tuoreista tomaateista valmistettu, raikas salsa soveltuu niin tacojen täytteeksi kuin tortillasipsien dippaamiseen. Pico de galloa valmistaessa kaikki ainekset pilkotaan mahdollisimman pieneksi ja sekoitetaan. Yleensä olen valmistanut salsan Jonas Crambyn Texmex från grunden -kirjan ohjeen mukaan kirsikkatomaateista ja punaisesta chilistä, kun taas Taco Mexican Style -kirjan ohje perustuu terttutomaateihin ja jalapeñoon. Hyvää kummin vain kunhan tomaatit ovat kyllin makeita! Pico de gallon luonteen ratkaisee limen ja suolan tasapaino, joten salsaa kannattaa maistella maustaessa vaikkapa tortillasipsin avulla. Täydellinen pico de gallo on makea, tulinen, suolainen ja hapokas.

Salsa roja (neljälle)

• 4 kypsää terttutomaattia
• 1/4 hopeasipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 1/2 jalapeño
• 1 tl suolaa

Paahda puolitettuja tomaatteja kuumassa pannussa, kunnes tomaatties kuori saa mustia pilkkuja. Paahda sitten sipuli, valkosipuli ja jalapeño samaan tapaan. Soseuta ja mausta suolalla. Tarjoa huoneenlämpöisenä.

Pico de gallo (neljälle)

• 4 kypsää terttutomaattia
• 1/2 hopeasipuli
• 1/2 jalapeño
• 2 rkl hienonnettua tuoretta korianteria
• 1/2 tl suolaa
• 1 limen mehu

Puolita tomaatit ja poista siemenet. Kuutioi hedelmäliha. Hienonna sipuli ja jalapeño. (Poista ensin jalapeñon siemenet, mikäli haluat vähemmän tulisen salsan.) Sekoita kaikki ainekset ja mauta suolalla ja limemehulla.

Bloggaan myöhemmin myös varsinaisista täytteistä. Porkkanasta ja parsakaalista saa molemmista erinomaisia tacoja!

Porkkana-linssisosekeitto

Ruokabloggaamista suunnitellessani eivät sosekeitot olleet ensimmäisenä mielessäni. Eilen valmistamani herkullinen ja täyttävä porkkana-linssisosekeitto ansaitsee kuitenkin paikkansa blogissa. Punaiset linssit tekevät keitosta perussosekeittoa proteiinipitoisemman, ja porkkanoiden kanssa soseutettuna linssien suutuntuma on samettinen. Raikkaan maun salaisuus on sitruunamehu ja turkkilainen jukurtti, jotka yhdessä tuovat tarvittavaa vastapainoa porkkanoiden makeudelle ja linssien maanläheisyydelle.

Pasilla-chilin purkki neuvoo ripottelemaan chililastuja keittojen päälle. En yleensä koskaan muista.

Porkkana-linssisosekeitto (neljälle)

rypsiöljyä

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

pieni pala tuoretta inkivääriä

1 tl korianterinsiemeniä

500 g porkkanaa

2,5 dl punaisia linssejä

1 litra vettä

1 kasvisliemikuutio

suolaa

pippuria

0,5 sitruunaa

1 dl turkkilaista jukurttia

Hienonna sipulit. Kuori ja raasta inkivääri. Kuori ja pilko porkkanat.

Kuumenna tilkka rypsiöljyä kattilassa. Kuullota sipuleita ja inkivääriä muutama minuutti. Lisää korianteria ja jatka kuullottamista muutaman minuutin ajan. Lisää porkkanat ja jatka vielä kuullottamista.

Huuhtele linssit ja lisää kattilaan. Lisää vesi ja kasvisliemikuutio ja kuumenna kiehuvaksi. Anna poreilla kannen alla kunnes porkkanat ovat pehmenneet, noin 20 minuuttia.

Nosta kattila liedeltä ja soseuta sauvasekoittimella.

Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää sitruunamehu ja turkkilainen jukurtti. Kuumenna ja tarjoile.

Parempaa roskaruokaa: keittokirjakatsaus

Liemessä-Jennin Katukeittiö-kirjan alaotsikko "Parempaa roskaruokaa" kiteyttää hyvin yhden viime vuosien suurimmista ruokatrendeistä: huolella laadukkaista raaka-aineista valmistettua pikaruokaa/roskaruokaa/katuruokaa. Trendi on näkynyt niin Helsingin kuin Tukholmankin ravintolatarjonnassa: falefelia, hodareita, hampurilaisia, kebabia, nyhtöpossua, texmexiä... Tukholmassa maailman eri kolkkien katuruokaa tarjoilevat myös food truckit eli ruokarekat. Ravintola- ja ruokarekkatarjonnan lisäksi trendi on näkynyt ruotsalaiskustantamojen keittokirjoissa. Esittelen tässä kirjahyllystäni löytyvät roskaruokakirjat ja suunnittelen uusia kirjahankintoja.

Paremman roskaruo'an sanansaattaja numero yksi on Jonas Cramby. Kirjahyllystäni löytyvät Jonaksen molemmat tähän mennessä ilmestyneet keittokirjat Texmex från grunden (2012, ilmestynyt 2013 suomeksi nimellä Texmex alusta alkaen) ja Texas BBQ (2013). Odotan innolla myös huhtikuuksi luvattua Mackor-uutuutta, joka syventyy maailman voileipiin.

Texmex från grunden on julkaistu suomeksi nimellä Texmex alusta alkaen.

Suomalaisissakin ruokablogeissa ihastuttanut Texmex från grunden johdattaa nimensä mukaisesti lukijan alusta asti itse valmistetun texmexin saloihin. Kirjasta löytyy reseptit niin maustesekoituksille, tortilloille kuin erilaisille salsoillekin. Kirjan ohjeista suosikeikseni ovat nousseet taco-täytteet: Oluessa ja chilissä keitettyä naudan lapaa, kolassa ja mausteissa keitettyä porsaan kassleria ja coleslaw'n kanssa tarjottavia paneroituja kalapaloja on kaikkia tullut tehtyä useampaan otteeseen. Taco-täytteiden ja tilpehöörien lisäksi kirjasta löytyy reseptejä texmex-aamiaiseen, alkupaloihin, grillaamiseen, jälkiruokiin ja drinkkeihin. Kaunis kirja sopii myös inspiraation hakemiseen ja selailuun. Suosittelen!

Reseptit Texmex alusta alkaen -kirjassa vaativat aikaa ja toisinaan erikoisempia chililaatuja mutta ovat kuitenkin melko helposti lähestyttäviä. Texas BBQ taas vaatii astetta enemmän asiaan vihkiytymistä. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kirjan reseptit perustuvat epäsuoraan grillaukseen. Barbecue-grillauksessa grillin lämpötila pidetään alhaisena, 110 - 120 asteessa, ja valmistusaika on useita tunteja. Kerrostaloasujalta ei välttämättä löydy tarvittavaa välineistöä. Puuttuvan välineistön takia Texas BBQ onkin jäänyt minulla huomattavasti vähemmälle käytölle kuin Texmex från grunden. Isän kaasugrillissä valmistunutta pulled porkia lukuun ottamatta olen keskittynyt lisukkeisiin: kirjasta on löytynyt useita hyviä coleslaw-salaatteja, herkullinen barbecue-kastike ja uusi luottoresepti hampurilaissämpylöille. Toki kirja on myös erinomaista ruokapornoa!

Jonas Crambyn blogi jäi juuri tauolle, mutta häntä kannattaa seurata instagramissa (@jonascramby). Tällä hetkellä Jonas raportoi roadtripiltä Yhdysvaltojen etelävaltioista.

Jon Widegrenin Flippin' Burgers -kirja on ulkoasultaan vaatimattomampi kuin Jonas Crambyn kirjat.

Kolmas kirjahyllystäni löytyvä opas parempaan roskaruokaan on Jon Widegrenin Flippin' Burgers: Hamburgare från grunden (2013). Vuonna 2010 Jon lähti kuuden viikon tutkimusmatkalle Yhdysvaltojen hampurilaisravintoloihin ja dinereihin, tavoitteena selvittää täydellisen hampurilaisen salaisuus. Reissun inspiroimana syntyi ravintola Flippin' Burgers ja myöhemmin samanniminen kirja. Kirjan kohderyhmää ovat hampurilaisnörtit, ja kirjassa todella lähdetään liikkeelle perusteista eli lihan ostamisesta ja jauhamisesta. En omista lihamyllyä, joten Texas BBQ:n tavoin tämäkin kirja on tarjonnut lähinnä lisukeinspiraatiota. Kirjan myötä avokado, tuorejuusto ja säilötty punasipuli ovat liittyneet hampurilaistäyterepertoariini. Siihen olen tosin vähän pettynyt, että kirjan "resepti" jalapeño-ketsupille perustuu valmiiseen ketsuppiin, johon lisätään omenaviinietikkaa ja jalapeñoa. Från grunden my ass!

Katuruokatrendi jatkuu myös vuonna 2014, niin kirjakaupoissa kuin minun keittiössänikin. Varasin juuri Tukholman kaupunginkirjastosta viime vuonna ilmestyneen Hamburgare och texmex -kirjan ja nyt alkuvuodesta julkaistun Taco mexican style -kirjan, ruotsalaisia molemmat. Olen molempia selaillut kirjakaupassa, ja kirjat vaikuttavat lupaavilta. Erityisesti odotan pääseväni tutustumaan Taco mexican stylen moniin kasvis- ja kalaohjeisiin. Monestihan roskaruokateeman kirjat painottuvat lihaherkkuihin, joten Taco mexican style tarjoaa tervetullutta vaihtelua. Ostoslistalla on tietysti myös Katukeittiö - parempaa roskaruokaa, joka lähtee tilaukseen heti kun päästän itseni nettikauppapannasta viikonloppuna koittavan muuton jälkeen. Tämän kevään ruotsalaisista keittokirjauutuuksista odotan innolla paitsi Jonas Crambyn Mackor-uutuutta myös Tove Nilssonin ihan pian ilmestyvää Soda, lemonad och snacks -kirjaa. Alusta asti itse valmistettu roskaruoka vaatii tietysti seurakseen myös kotitekoisia virvoitusjuomia!